sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Fiiliksiä ruotsalaisesta Call Girl -elokuvasta

Lähde: https://www.facebook.com/CallGirlOfficial
Tulin lauantaina flunssaan, joten koko päivä meni kotona löhötessä. Iltaa piristämään vuokrasin Makuunista vuosi sitten ilmestyneen ruotsalaisen Call Girl -leffan.

Elokuva sijoittuu vuoteen 1976. Sen ehdottomasti parasta antia on visuaalisuus: on trumpettilahkeisia housuja, paksupohjaisia korkokenkiä ja upeasti muotoiltuja Volvoja ja Saabeja. Tukholmastakin on kaivettu esiin uskottavat 70-luvuvn miljööt.

Päähenkilö on nuorisokotiin joutunut alaikäinen Iris, joka muiden tyttöjen vanavedessä päätyy Dagmar Glanzin pyörittämään Call Girl -rinkiin. Tytöt ovat korkean profiilin prostituoituja, joiden palveluksia hankkii elokuvassa mm. Ruotsin oikeusministeri.

Kansankodin holhoava asenne kiteytyy nuorisokodin hoitajaan, joka yrittää auttaa Iristä halaamalla ja ymmärtämällä. Naivin ulkokuoren sisältä ohjaaja kuitenkin onnistuu elokuvan lopussa kaivamaan esiin ihmisen, joka aidosti välittää raiteiltaan suistuneista nuorista.

Entä sitten ne elokuvan heikkoudet? Sekava juoni ja aivan liikaa ohuita henkilöhahmoja (joiden seassa vilahtaa muuten Outi Mäenpää). Nuorisokodin tyttöjen taustasta käy ilmi, että kotona juodaan, mutta ei paljon muuta. Heidän tragediansa, jota elokuva selvästi yrittää kuvata, jääkin perustelematta.

Myös muiden henkilöhahmojen motiivit jäävät epäselviksi: miksi poliitikot ovat sikoja ja käyttävät hyväkseen alaikäisiä tyttöjä? Miksi Dagmar Glanz on päätynyt alalle? Mikä nuorisokodin tyttöjä Call Girl -hommassa houkuttaa? Miksi juuri se yksi poliisi kaikista lähtee selvittämään asiaa, kun moni muu on valmis painamaan asian villasella?

Tavoitteena on varmaankin ollut kuvata korruptiota. Katsoja joutuu kuitenkin itse täyttämään niin monta aukkoa tarinassa, ettei elokuva loppujen lopuksi onnistu liikuttamaan tunnetasolla. Epämääräinen loppuratkaisu ei siis tämän vuoksi tule yllätyksenä. Niin sekavien juonenkäänteiden jälkeen elokuvan sanoma olisi ollut mahdotonta kiteyttää paremmin.

Mutta joo, ihan siedettävää flunssaisen lauantain ajanvietettä leffa oli. Enkä edes kovin paljon räplännyt älypuhelinta sitä katsoessani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti