sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Gourmet-illan raportti

Vai muka valokuvia - hah! Alkuruoka näytti niin rumalta, että kuvaa oli turha ottaa. Pääruoan kuvaaminen taas unohtui, ja jälkiruoan kuvasin, mutta kuvista tuli niin rumia, että jätän ne julkaisematta.

Mutta kaikki ruoat onnistuivat. Alkuruoka oli haastavin vanilijaöljyineen ja hasselpähkinävaahtoineen. Mutta jopa kampasimpukoiden paisto meni nappiin.

Pääruokaan piti tehdä itse majoneesi ja nyt sekin on koettu. Valmistus olisi ehkä ollut aavistuksen helpompaa, jos majoneesin olisi Bamixin sijaan voinut tehdä tehosekoittimella.

Lohen kypsymisen kanssa oli myös hieman haasteita. En ole aivan varma, onko uunimme lämpötila-asteikko ihan kohdillaan, koska 10 minuutin sijaan kypsensin lohta 25 min ja silti oli siinä ja siinä, että oliko se kypsää silloinkaan.

Lohessa jännää oli myös se, että sitä suolattiin 10 min suolavedessä. Uusi tapa minulle, mutta kala tuntui sillä suolaantuvan tasaisesti ja hyvin.

Jälkiruoassa haastavinta oli sokerin paahtaminen ja sulatus paistinpannulla. Strategiani oli hitaasti lämmöllä 6-7 ja kerrankin sokeri ei palanut! Vähitellen sitä oppii.

Sekin tuli todettua, että puuhastelu yhdessä kotona avopuolison kanssa on ihan parasta vastapainoa työstressille. Suosittelen <3

lauantai 26. lokakuuta 2013

Gourmet-illan kynnyksellä

Tämä taitaa olla ensimmäinen ruokapostaukseni. Olen alkanut kiinnostua ruokahifistelystä vasta viime vuosina. Inspiraationa on ollut avomieheni, joka järjestää ystävineen Gourmet-iltoja. Gourmet-klubi kiertää isännältä toiselle ja yksi vastaa aina alkupaloista, yksi pääruuasta, yksi jälkiruoasta, yksi viineistä ja yksi sikareista.

Olemme muutamia kertoja pitäneet gourmet-iltoja myös kahdestaan kotona. Tänään on vuorossa seuraava ja minun vastuullani on menyn valinta. Olen aamun tutkiskellut keittokirjoja ja päädyin seuraavanlaiseen menyyn:
Paistetut kampasimpukat ja kukkakaalikiusaus (Hans Välimäki)
Parmesanilla ja yrteillä kuorrutettua lohta ja sitruunarisottoa (Marko Koskinen) 
Vanilijalla ja chilillä maustetut paistetut ananakset ja ranskankermaa (Tina Nordström)
Ei varmaan pitäisi tehdä alkuruokaa ja pääruokaa molempia merenelävistä, mutta näillä mennään. En nimittäin ole koskaan valmistanut kampasimpukkaa ja haluan kokeilla, millaista se on. Pääruoassa taas kiinnostaa tuo sitruunarisotto. Se kuulostaa melko täydelliseltä lisukkeelta rasvaiselle lohelle.

Yritän muistaa ottaa annoksista kuvat, eli jatkoa postaukseen on toivoakseni luvassa.

Ennen iltaa on kuitenkin edessä päivä. Kohtapuolin suuntaan Motivus Ruoholahden pilatekseen. Olen nyt käynyt siellä kolme kertaa ja tykännyt tunneista kovasti.

Aion ennen iltaa ehtiä myös lukea ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken romaania Svinalängorna (Sikalat). Törmäsin kirjailijaan netissä ja innostuin ostamaan teoksen, koska sain ostettua sen näppärästi ja edullisesti e-kirjana (ruotsiksi).

Minua kiinnostaa teoksessa erityisesti ruotsalaisen alaluokan kuvaaminen, jonka on osittain  omaelämäkerrallista. Inspiraationa teoksen lukemiseen oli tämä Imagen artikkeli, johon taisin päätyä kun tein Google-haun luokkaeroista.

Ps. En muuten aio enää koskaan elämässäni ostaa yhtään romaania paperisena. E-reader on aivan loistovehje!!!

Lähde: bokborgen.se

lauantai 19. lokakuuta 2013

Nuukahtanutta konserttimusiikkia


Olin eilen Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa, joka huipensi Pohjoismaiset Musiikkipäivät. Festivaali kiertää Pohjoismaasta toiseen ja vierailee Suomessa joka viides vuosi. En ole pitkään aikaan ollut hard core -nykymusiikkikonsertissa, joten oli kiva päästä kuulemaan, mitä sillä saralla tällä hetkellä Pohjoismaissa tehdään.

Illan ohjelma oli tämä:
  • Staern, Benjamin (SE): Jubilate
  • Virtaperko, Olli (FI): Kuru
  • Buene, Eivind (NO): Scherzophrenia
  • Nordin, Jesper (SE): Residues
  • Steen-Andersen, Simon (DK): Double up
Steen-Andersenia lukuunottamatta olin kaikkien teoksia kuullut aiemminkin. Teoksista neljä ensimmäistä sai vangittua jakamattoman huomioni vain muutamiksi hetkiksi. Muuten musiikki tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Simon Steen-Andersenin teos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Siinä sekoitettiin nauhoitettuja ääniä ja orkesteria todella jännällä tavalla. Teos ei oikeastaan juurikaan muistuttanut sävellystä vaan pikemminkin ääni-installaatiota.

Konsertin jälkeen kuuntelin autossa Jälkikoirat Yle Radio 1:stä. Siinä todettiin, että Steen-Andersen on konsertin säveltäjistä esitetyin. En ihmettele tätä, sillä kaikki muu konsertissa kuultu tuntui siltä, että se oli kuultu jo sata kertaa ennenkin. Teosten dramaturgiat olivat puisevia, niiden sointimaailmassa ei ollut mitään sytyttävää eikä orkesterikaan tuntunut olevan soitossa kovin hyvin läsnä.

Harmittaa sanoa, mutta konsertti oli muistutus siitä, miksi itse aikanaan vaihdoin alaa ja siirryin klassisen musiikin parista ihan muihin hommiin. Jotenkin koko orkesteri-instituutio tuntuu läpensä väljähtäneeltä ilmiöltä.
 
Minä kaipaan taiteelta visioita ja elämyksiä, joita en ole ennen kokenut/nähnyt/kuullut/tuntenut. Nykyään valitettavasti saan näitä taide-elämyksiä paljon useammin kuvataiteen, elokuvan, nykysirkuksen, nukketeatterin tai elokuvan parista.

Ps. Voit tehdä omat johtopäätöksesti katsomalla ja kuuntelemalla konsertin teokset täältä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kuntosalilinjaus tehty!

Postailin loppukesästä ahkerasti arvioita erilaisista kuntosalivaihtoehdoista. Minulla oli siinä vaiheessa ostettuna kertalippuja Motivus-salille ja olin aikeissa ottaa käyttöön kuukausilipun jollekin salille heti, kun ne päättyvät.

Kävin muistaakseni elokuussa koetunneilla sekä Sats Elielissä että Esportissa. Tykkäsin Esportista paikkana enemmän, mutta siellä kehonhallintatunnit pidetään hot-huoneessa, mistä en pitänyt.

Sitten iskivät flunssa ja poskiontelotulehdus, joten asia jäi hautumaan. Nyt tervehdyttyäni olen aloittanut paluun liikunnan pariin rauhallisesti ja käyttänyt pois vanhenemassa olevia pilates-käyntikertoja Töölön Fix-liikuntakeskuksessa. Ja hurahdin nyt toden teolla lajiin uudelleen.

Tämä pisti salipakan hieman sekaisin, koska olin ajatellut uudeksi saliksi Sats Elieliä. Siellä kuitenkin on pilatestunti vain kerran viikossa. Lisäksi itselleni sopivat vain tiistai-, torstai tai perjantai-illat ja haluan lisäksi käydä tunneilla melko myöhään, mielellään vasta kuuden-seitsemän maissa.

Viimeiset pari-kolme iltaa olen kaivellut kuumeisesti erilaisten pilatesstudioiden aikatauluja ja etsinyt ratkaisua ongelmaani. Ja tässä on kartoituksen tulos:
  • Joogakoulu Shanti, Runeberginkatu 10, 10 x 130 euroa, ti klo 18.15, to klo 17.00, pe klo 17.00
  • Innofit, Kaivokatu 10 A, 10 x 169 eur, pe klo 16.00, la klo 9.30
  • Yoga Nordic, Unioninkatu 39 A 4-5, 10 x 135 eur, ti 19.45 (tosin juuri tämä tunti maksaa 20 eur/kerta)
  • Somatics Studio, Kasarmikatu 36, 10 x 190 euroa, ti klo 18.00, pe klo 18.00, la 10.00, su klo 17.15
  • Studio Yin, Sonera Stadium, 14 e/kerta, to klo 16.00, la klo 10.30, su klo 18.00
Sivuja selatessa tuli kyllä tutustuttua sen sortin webbisuunnittelun kukkasiin, että ei niistä sen enempää. Mutta kuten huomaatte, yksikään näistä erikoispuljuista ei pidä tunteja minun toivominani päivinä toivottuun aikaan.

Hetkisen ajan mietin Esportiakin uudelleen, koska siellä olisi pilatestunteja tiistaisin ja torstaisin seitsemän maissa. Mutta sitten muistin, miten huono olo minulle koetunnilla hot-huoneessa tuli. Kuumuus nyt ei vaan ole minun juttuni.

Motivuksen olin aikaisemmin kuopannut sillä perusteella, että se siirsi kaikki pilatestuntinsa Ruoholahteen. Mutta nyt rupesin miettimään asiaa uudelleen. Heillä kun on pilatestunnit sekä maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin että lauantaisin. Ja kaikki tunnit ovat myöhäisillassa, kuten haluankin!

Ja itse asiassa pääsen Ruoholahteen työpaikastani Kaisaniemestä näppärästi bussilla 65A tai metrolla ja sieltä kotiin ratikalla 8.

Eli päätös on nyt tehty: siirrän nykyiset 9 salikertaa jumppatunneiksi Motivukseen, poltan ne ensin loppuun ja sen jälkeen ostan kevätkaudeksi kortin Motivukseen. Huh mikä määrä töitä tällaisen asian ratkaisemiseen tarvittiin, mutta nyt päätös on tehty ja olen siihen tosi tosi tyytyväinen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Päivän kengät: Bed of Roses

 


Lähde: http://www.amazon.co.uk/


 
Syksyn tullen olen kaivanut kaapista esiin nämä pari vuotta sitten Javari.co.uk-nettikaupasta ostamani Bed of Roses -kengät. Kenkiä, joissa on joku juttu, on tosi vaikea löytää, joten nämä ovat hienoinen aarre kenkäkaapissani.
 
Kengissä hauskaa on tuo ruskean neuloksen liittäminen mokkanahkaan. Kuvasta ei välttämättä käy ilmi, että myös kengän korko on päällystetty tuolla neuloksella. Nämä eivät siis tosiaankaan ole mitkään sadekelin popot :)
 
Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä kenkämerkki kuuluu samaan perheeseen Irregular Choicen kanssa, jolla on todella ihania korumaisia kenkiä. Itselläni on kaksi muutakin paria näitä Bed of Roses -kenkiä. Ensinnäkin nämä syyskeleihin sopivat puolipitkät saappaat tummanruskeina (kuvassa kellanruskeat):
 
Lähde: eBay
Ja lisäksi minulla on nämä tweed-avokkaat olleet lähinnä työkäytössä. Ne ovat muuten täydelliset, mutta korko on moniin houisuihini hieman liian korkea
Lähde: www.jakeshoes.co.uk 
 
 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Treffeillä Peten kanssa

Olen harrastanut muutaman vuoden ajan luovaa kirjoittamista. Innostus lähti liikkeelle melko yllättäen erään kesäloman aikana, kun lueskelin Bukowskin kirjoja. Tuli vain yhtäkkiä olo, että hitto - kyllä minäkin osaisin!

Ilmoittauduin aivan ensimmäiseksi Kriittisen korkeakoulun viikonloppukurssille. En ollut aikuisiällä kirjoittanut proosaa lainkaan, joten jouduin kirjoittamaan näytetekstin nollasta. Minua ohjasi kurssilla Vilja-Tuulia Huotarinen, joka oli todella sympaattinen ja kannustava onnettomasta räpellyksestäni huolimatta.

Sittemmin olen osallistunut mm. Palmenian koko talven mittaiselle luovan kirjoittamisen verkkokurssille (Ranya Paasonen) ja Oriveden romaanipajaan (Taija Tuominen).

Hirveästi tekstiä en ole ehtinyt tuottaa, sillä luova kirjoittaminen vaatii paljon aikaa ja energiaa. Ajattelin, että vosin tänne blogiin joskus yrittää rustata jotakin, jotta tulisi edes vähän kirjoitettua.

Alla siteerattu novellinaihio on kirjoitettu harjoituksena yhdellä kurssilla. Sen pohjana on novellikaava, jolla on helppo harjoitella erilaisten tekstielementtein sitomista toisiinsa. Kannattaa googlata "kaavanovelli" ja tutustua, jos kirjoittaminen kiinnostaa!

* * *

Deitti

Entä jos mun takapuoli on liian iso? Tai jos olen sen mielestä ruma?

Pysäkillä ei seissyt ketään muuta ihmistä. Odotin bussia pienessä tihkusateessa ja peilailin pleksistä, ettei huolella laittamani kampaus vain ollut litistynyt.

Alle tunnin päästä olisi deitti Pete4321:n kanssa, jonka olin tavannut pari viikkoa aikaisemmin Match.com:issa. Pete oli 188-senttinen ristiverinen it-tyyppi, kolme lasta, eronnut.

Jännitys humisi päässä, kun astuin sisään bussiin. Ehdin juuri ja juuri sisään, kun kuski alkoi kaasuttaa ja auto nytkähti murahtaen liikkeelle.

Entä jos tämä on samanlainen kuin se edellinen? Olin saanut siltä antaumuksellisen luennon, kuinka hyvältä naisten takapuolet näyttivät korkokengissä. Se oli myös ympärileikattu, mutta kuulemma leikkaus ei vaikuttanut sen kykyyn tuntea seksuaalista nautintoa.

Ikkunan takana vilistivät betoniset meluaidat ja liikerakennukset. Aurinkoisessa syyspäivässä ne näyttivät surullisilta ja väsyneiltä.

Mieleen tulvi seiskaluokka, kun olin ihastunut Tomiin. Olin tavannut sen kesällä tenniskurssilla, ja syksyllä se oli yllättäen ilmaantunut samaan kouluun. Tomi ei koskaan saanut tietää ihastuksestani; aina kun se oli vähänkään lähellä, muutuin helottavan punaiseksi ja piilottelin otsatukkani takana.

Bussin takaosasta kuului remakkaa naurua. Joukko nuoria poikia jutteli kovaäänisesti.

- Vittu se muija on kuuma. Isot tissit ja sairaan tiukka perse, joku pojista selitti.

Minulla pyöri mielessä vain oma perseeni, joka oli sitten nuoruusvuosien aika tavalla levinnyt. Olin valinnut mustat tiukat housut, jotka muotoilivat takapuolen mahdollisimman pieneksi, mutta silti vähän nolotti.

Fiilis oli valmiiksi paska. Että pitikin kiusata itseään tällaisella.

Bussi kaarsi Kaisaniemen jälkeen Rautatientorille. Astuin ulos ja kävelin jännittyneenä torin halki, Ateneumin ohi Aleksille ja siitä edelleen Café Esplanadiin. Sisällä kahvilassa pälyilin ympärilleni. Mies ei vielä ollut saapunut, joten jäin seisomaan ovensuuhun ja yritin näyttää siltä, että luin jotain tärkeää kännykästä.

Vähän ajan päästä oviaukosta astui sisään kalju, hieman tanakka mies. Tunnistin sen heti valokuvan Peteksi. Sillä oli päällään puku ja vaaleansininen kauluspaita, jonka hihansuihin oli kirjailtu nimikirjaimet "PS".

Pete halasi heti lämpimästi, katsoi syvälle silmiin ja sanoi, että minulla on kaunis hymy.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Softcare Antistatic -suihke vaatteille

Osallistuin viime talvena työväenopiston tyylikurssille, jossa kerrottiin vinkkejä myös vaatehuoltoon. Yksi vinkeistä oli, että huuhteluainetta ei kannata käyttää, koska se huuhtelee vaatteista myös elastaanin tiehensä.

Monet tekokuitua tai villaa sisältävät vaatteet kuitenkin jäävät pesun jälkeen todella sähköisiksi ilman hoitoainetta. Kurssilla kehotettiinkin ostamaan kotiin antistaattista suihketta ja käsittelemään sähköiset tekstiilit sillä.

Ongelmana on ollut se, etten ole onnistunut löytämään tätä ihmesuihketta yhdestäkään vaatekaupasta. Tänään viimeksi kävin Sokoksen vaateosastolla kyselemässä, mutta myyjä vain pyöritteli silmiään. 

Googlasin siis ainetta taas kerran. "Antisaattinen" tai "antistatic" ja "suihke" antavat tulokseksi linkkejä, joista valtaosa johtaa kodinelektroniikalle tarkoitettuun suihkeeseen.

Mutta viimein osuin verkkokauppaan, josta tätä antistaattista ihmeainetta saa tilattua: http://www.juhlapuvut.fi/. Tilasin tuolta samalla kertaa myös suojasuihketta, jota tyylikurssin vetäjä kehotti suihkuttamaan mm. paitapuseroiden kauluksiin.

Jahka putelit saapuvat, raportoin täällä, toimiiko sähköisyyttä poistava suihke nimensä veroisesti. Löytämäni aine on tuotenimeltään Softcare Antistatic ja myös valmistajan omasta verkkokaupasta sitä näemmä löytyy, jos tekin innostutte tilaamaan.


Lähde: Juhlapuvut.fi

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kulttuurintäyteinen viikonloppu

Lähde: Hurjaruuth.fi. Esiintyjät: Roosa Hannikainen, Soile Mäkelä ja Hanna Terävä.
Viikonloppu oli taas kulttuurintäyteinen. Lauantaina kävin Kaapelitehtaalla katsomassa tanssiteatteri Hurjaruuthin Ruman ankanpoikasen viimeisen esityksen.

Tunnen yhden esityksen klovneista enkä ollut koskaan nähnyt häntä lavalla, joten innostuin kun sain häneltä Facebook-kutsun. Naispuoliset klovnit eivät lisäksi ole mikään ihan jokapäiväinen juttu, joten sikälikin esitys kiinnosti.

Ennen esitystä hieman hirvitti, sillä näytimme olevan ainoat aikuiskatsojat. Toki muitakin aikuisia oli, mutta heillä oli kaikilla käsipuolessaan alle kouluikäisiä lapsia. Piilouduimme takariviin ja mietimme, tuleekohan esityksessä aika pitkäksi.

Ruma ankanpoikanen oli lapsena yksi lempisaduistani. Se onnistui koskettamaan myös nyt. Esityksen dramaturgia oli tosi onnistunut ja otti huomioon sekä lapset että aikuiset. Äänimaisema ja valot oli nekin hiottu yksityiskohtia myöden.

Esitys kesti kolme varttia ja sen päättyessä oli todella jännä olo: luulin tulleeni katsomaan lapsille suunnattua klovnisatua, mutta esitys olikin todella syvällinen ja onnistui kertomaan jotakin yleismaailmallista siitä, millaista on olla muiden hyljeksimä. Klovnit toivat satuun vielä aivan käsittämättömän surullisen pohjavireen, joka piti katsojan koko esityksen ajan  otteessaan.

Lauantai-iltana kävin vielä katsomassa kotimaisen Taru Mäkelän Mieletön elokuu -elokuvan, jonka pääroolissa näytteli Kati Outinen. Se oli hassunhauska romanttinen komedia, jonka viitekehys on vuosi 1962.

Elokuvassa nähdään Juri Gagarin, Kekkonen ja kolme onnellista rakkaustarinaa. Tapahtumia kehystää neukkuhenkinen nuorison rauhanfestivaali, joka tuo kaupungin täyteen kansainvälistä väriä. Kati Outisen esittämä Elsa on hattukauppias ja selvänäkijä, joka festivaalin myötä tapaa uudelleen nuoruudenrakkautensa, tshekkiläisen Janin.

Elokuva oli oikein mukavaa ajanvietettä, jonkinlainen söpö romanttinen satu.

Lähde: Nordiskfilm.fi 

Kulttuuririentojen välissä tuli testattua Teurastamolla Roslundin Rosburger. Kuvaa en ottanut itse, mutta onneksi Yelpin kätköistä löytyi siitä kuva (alla). Murea mediumiksi paistettu pihvi oli täydellinen, mutta valitettavasti kokki oli hujauttanut täytteenä olevaan Coleslaw-salaattiin kyllä aivan liikaa suolaa :(


Lähde: fi.yelp.fi

Viikonlopun kruunasi sunnuntain ihana auringonpaiste, joka innosti kävelylenkille Seurasaareen. Harmi, ettei tullut otettua kuvia! Mutta nyt on mukavan latautunut olo tulevaan työviikkoon.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Uusin nettiostos


Tänä kesänä kävi ensimmäistä kertaa elämässäni kahden nettiostoksen kanssa siten, ettei paketti koskaan saapunut perille. Reklamoin molemmista ja sekä eBay että Amazon (UK) hyvittivät mukisematta saapumattomat paketit.

Viikko sitten tuli postista kuitenkin ilmoitus saapuneesta "suurikokoisesta paketista". Koska minulla
ei juuri nyt ollut mitään tilausta vetämässä, arvasin, että paketin täytyy olla jompi kumpi kadonneista.

Ehdin eilen vasta noutaa paketin ja kuvasta näkyy, että aikamoinen tarina sillä varmasti olisi kerrottavanaan. Ihme kyllä itse sisältö oli ihan priimakunnossa kolhiutumisesta huolimatta.

Ainoa mutta tässä kuviossa on se, että Fly Londonin kengät, jotka kesällä tilasin, ovat sandaalit. Niistä ei siis ole tässä vaiheessa syksyä mitään iloa. Pitäisikö ne siis palauttaa vai maksaa, kas siinäpä pulma?

Luulen, että hauduttelen ajatusta viikonlopun yli.


Lähde: Amazon.co.uk

perjantai 4. lokakuuta 2013

Nyt harmittaa...

...nimittäin Schoffan toiminta. Kerroin reilu kuukausi sitten, että minulla oli epäonnea kauluspaitatilauksessa, jonka tein heiltä. Harmikseni Schoffa oli silloin tehnyt molemmat paidat vahingossa oransseilla napeilla, vaikka toisen piti olla kokovalkoinen. Sain siis vain toisen paidoista mukaani.

Ilokseni sain toissapäivänä Schoffasta viestin, että uusi paita olisi noudettavissa. Suuntasin siis eilen liikkeeseen ja hain uuden paidan virheellisen tilalle. Aamulla kaivoin pahaa aavistamatta esiin silityslaudan ja silitin paidan.

Ja sitten - laitoin sen päälle. Ei voi olla totta, mutta oli kuitenkin: tällä kertaa paidan 3 sentin pidennys oli unohdettu kokonaan.

Olen tilannut heiltä paitoja juuri siksi, että pitkänä ihmisenä saan ne tilattua mittojeni mukaan. Nyt paita oli muuten ok, mutta helma hädin tuskin ulottui housujen vyötäröön saakka. Aion palauttaa sen ja tällä kerralla vaadin kyllä rahatkin takaisin. En todellakaan jaksa enää kolmatta paitaa jäädä odottamaan.

Todella harmillista, mutta kuppi meni aamulla aika lailla nurin. Tämän viimeisen tilauksen kanssa kävi vielä niin, että liikkeestä alun perinkin soitettiin perääni ja kysyttiin, että "tilaatko paidan normaalina slimminä vai ekstra-slimminä".

Siihen vastasin, että en minä tiedä - haluan saman koon kuin edellisessäkin tilauksessa. Itsehän he minulle mainostivat, että kun mitat on kerran tallennettu heidän systeemiinsä, voin samoilla spekseillä tilata paitoja jatkossa.

Käytännössä tämä heidän "samat speksinsä" tarkoittaa sitä, että myyjä rustaa lyijykynällä tilauksia huolimattomasti ja tällaista pääsee tapahtumaa.

Ei hyvä, kestää kyllä tovin, ennen kuin lepyn. Aion myös tutkia netistä, löytyykö kilpailevia vaihtoehtoja.

torstai 3. lokakuuta 2013

Suonikohjujen laserointi

Lähde: www.lasertilkka.fi (kuvan jalat eivät ole omani :)
Onko tutunnäköinen kuva? Tällaisesta vaivasta eivät nuoret bloggarit kirjoita, mutta keski-ikäisenä tätinä olen joutunut vähitellen tottumaan reisiin ja sääriin ilmaantuneisiin suonikohjuihin.

Kohjut ovat hankaloittaneet elämääni viime vuosina erityisesti kesähelteillä, kun muhkuraiset jalat mielellään verhoaisi sukkahousuilla. Joskus pitkien ajomatkojen ja lentojen aikana säärissä on tuntunut myös paineen tunnetta ja särkyä.

Vaiva sai loppukeväästä uuden ulottuvuuden, kun vasemman säären etuosaan ilmaantui sinnikäs kutisevat alue.

Nyt syksyllä kävin muissa asioissa lääkärissä ja tulin siinä samalla kysyneeksi, pitäisikö suonikohjuille tehdä jotain. Lääkäri ohjasi minut Doppler-tutkimukseen Laser Tilkkaan.

Tilkassa lääkäri teki tutkimuksen ja totesi, että minulla on laskimoissa takaisinvirtausta, ja suositteli laserhoitoa. Hän kysyi myös oireista ja vasta silloin tajusin, että säären kutinakin hyvin todennäköisesti johtuu suonikohjuista.

Sain vastaanotolla kustannusarvion: koko komeuden hoitaminen laserilla ja ruiskutuksella maksaisi n. 4000-5000 euroa (3 operaatiokertaa). Päätin siltä istumalta, että pakkohan ne on hoitaa, vaikka summa tuntui isolta.

Mutta sitten lääkäri tiedusteli, että onko minulla vakuutus. Sillä koska kyse on lääketieteellisestä vaivasta, joka aiheuttaa oireita, vakuutus kyllä korvaisi hoidot. Olin hyvin epäileväinen, mutta laitoin tutkimuksen laskut vakuutusyhtiöön ja pyysin arviota siitä, korvaavatko he myös itse operaation.

Iloinen yllätys tupsahti meiliin pari viikkoa sitten, kun vakuutusyhtiöltä tuli maksusitoumus.

Nyt istun kotona puristavat sukat jalassa ja odotan toipumista ensimmäisestä operaatiosta. Siinä laseroitiin vialliset laskimot polvesta-reiteen. Tämän jälkeen on vielä edessä itse suonikohjujen hoitaminen vaahtoruiskutuksella.

Uusimisriski tällä hoitomuodolla on lääkärin mukaan n. 4 %, kun pelkällä vaahdottamisella se on huikeasti suurempi. Tosin pitää tietysti olla kriittinen klinikalta saatuun tietoon, hehän myyvät palvelujaan.

Terveyskirjastossa todetaan, että hoitomuoto on niin tuore, että pitkäaikaistutkimusta sen tehosta ei vielä ole olemassa. Mutta 2-3 vuoden seurannassa hoitotulos on säilynyt 94 prosentilla tutkituista.

Nyt mielenkiinnolla odotan, häipyykö kutina säärestä hoidon myötä. Samalla toivon, että ensi kesänä voin helteellä unohtaa sukkahousut ja pukeutua tyylikkäästi kesämekkoihin ja shortseihin!

Lue lisää: Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta (Terveyskirjasto)