lauantai 15. helmikuuta 2014

Tuomon levynjulkkari ja Adelen elämä

Lupasin aiemmin raportoida helmikuun ensimmäisestä kulttuuritapahtumasta. Koska tapahtumia on kertynyt jo kaksi, kuittaan ne tällä samalla postauksella. Samalla voin todeta, että uudenvuodenlupaus käydä vähintään kahdessa kulttuuritapahtumassa per kuukausi on helmikuussa pitänyt!


Kuun alussa kävin Tavastialla kuuntelemassa Tuomon levynjulkkarikeikan. Tiesin artistin ja tyylin etukäteen, mutta en ollut kuunnellut aiemmin hänen musiikkiaan. Spotifyssä uusi levy julkaistiin samana päivänä, joten ehdin tutustua kappaleisiin ennen keikkaa.

Uuden levyn nimi on "The New Mystique". Mainoksissa todettiin, että Tuomon musiikki on ajatonta eli sekoitus mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Se piti paikkansa ja jäi ehkä hieman epäselväksi, mitä omaa sanottavaa Tuomolla musiikissaan on.

Hieman samanlainen olo jäi eilisestä leffaillasta. Kävin Kinopalatsissa katsomassa Adelen elämän, joka on kertomus nuoren tytön hapuilusta lesbo- ja bi-identiteetin kanssa.



Ruokailu oli leffassa tärkeässä roolissa: pasta bolognesen syömistä kuvattiin useaan otteeseen erikoislähikuvana. Adelen keskiluokkaista taustaa ilmeisesti tuotiin esiin sillä, että hän tunki suuhunsa valtavia määriä pastaa, maiskutti suu auki ja tahri suupielensä tomaatilla.

Toinen asia, joka leffasta jäi mieleen, oli hiljaisuus. Varsinkaan elokuvan alkupuolella ei ollut juurikaan äänimaisemaa tai musiikkia. Sitä tuli enemmän mukaan puolivälin jälkeen, kun Adele oli yli parikymppinen ja jättänyt lukion taakseen.

Kolmas asia, jonka panin merkille, olivat Adelen hiukset. Milloin hän suki niitä, kohensi poninhäntää, avasi sen, tai sotki hiukset itkiessään kyyneliin ja räkään.

Neljäs esiin pistävä asia ovat eroottiset kohtaukset Adelen ja taideopiskelija Emman välillä. Varsinkin ensimmäinen rakastelukohtaus ei tahtonut päättyä millään. Kamera nuoleskeli lähikuvia iholta, rinnoista, pakaroista ja suudelmista. Ainakin kävi selväksi, että intohimoa oli.

Keskiluokkainen Adele haluaa elokuvassa opettajaksi eikä ymmärrä kuvataiteita, ja yläluokkainen Emma taas janoaa analyyttisiä keskusteluja ja menestystä taiteilijana. Suhde päättyykin siihen, etteivät naiset lihallisen yhteyden lisäksi löydä henkistä yhteyttä ja erkanevat toisistaan.

Kumpikaan kulttuurielämys ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta pesivät toki mennen tulleen kotona sohvalla loikoilun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti